JÄLKIVIISAUTTA

Näinä hienoina päivinä olen ajatellut nykyistä edeltäneen turvallisuuspolitiikan johdon asemaa Suomen historiassa. Se näyttää pitäneen Nato-jäsenyyden torjuntaa suurimpana saavutuksenaan. Tämä alkoi näkyä jo siinä vaiheessa, kun turvallisuuspolitiikan johtotähdet panikoituivat Baltian maiden Nato-jäsenyyden lähestyessä. He julistivat, että sellainen liikahdus ei olisi Suomelle mitenkään erityinen pohdinnan paikka. Kehtaan esittää tällaista jälkiviisastelua, sillä jo tämän kaiken tapahtuessa herätin yleistä paheksuntaa moittimalla turvallisuusjohdon historiatonta impivaaralaisuutta.

Kun Suomen Nato-jäsenyys astuu täyteen voimaan, toimintakykymme ensimmäinen mittari on se, miten osaamme auttaa rannalle vähäksi aikaa jäänyttä Ruotsia nopeasti mukaan Nato-yhteisöön. Voisi olla elegantti tyylisuoritus, jos uusi eduskuntaa heti kansanedustajien valtakirjojen tarkistuksen jälkeen järjestäisi erityisistunnon, ja hyväksyisi voimakkaan vetoomuksen Nato-kollegoille Ruotsin tien raivaamiseksi heti puolustusliitoon, tavalla tai toisella.  

TURVALLISUUDEN JOHTOJOUKKUEEN RAKENNE

30.3.2023 ESS

Pääministeri Sanna Marin on saanut asialliset kommentit Kiovassa aloittamastaan keskustelusta vanhojen Hornetien luovuttamisesta tukemaan Ukrainan puolustusta. Se oli outo avaus.

Marin kunnostautui turvallisuuspolitiikkaa johtavassa joukkueessa hallituksen valmistellessa Nato-jäsenyyshakemusta. Operaatiota johti perustuslain mukaisesi Tasavallan Presidentti – yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Olen omavaltaisesti lisännyt ajatusviivan perustuslain käyttämään sanamuotoon.

Marin huolehti rauhallisesti siitä, että hallituksessa syntyi selvä Nato-jäsenyyttä kannattava enemmistö, ja antoi presidentin jatkaa prosessia tämän mandaatin perusteella. Kaikki joukkueen osapuolet tiesivät reaaliajassa, miten sen muut jäsenet toimivat, ja eteneminen oli suorastaan eleganttia.

Marini Kiovassa aloittama Hornet-keskustelu ei toiminut tämän rakenteen mukaan. Se on johtanut nyt Suomen turvallisuusaseman kannalta hankalaan neuvottelukutsuun Ukrainan ja Yhdysvaltain kanssa.

Maito on kaatunut lattialle. Asia on hoidettava tavalla tai toisella tyylikkäästi.

x x x

Pääministerin vahingossa luoma tilanne tölväisee ikävästi Suomen turvallisuuspolitikan perusteita. Sen kaiken kattavana pääasiana on maanpuolustuksen uskottavuuden säilyttäminen kaikissa tilanteissa, oltiinpa sitten Natossa tai ei.

Marinin halu osoittaa myötätuntoa ahdingossa taistelevalle Ukrainalle sai hänet hetkeksi unohtamaan Suomen puolustuksen perusasian. Arvaamattoman ja röyhkeän supervallan naapurissa elävän maan on pidettävä oma puolustuksensa huippuvireessä.

Hornet-kalusto uusitaan, koska se on menettämässä kykyään kehittää kansainvälisesti kilpailukykyistä taistelutehoa. Niiden tarjoaminen Ukrainalle joskus 2030-luvulla luo ikävän vaikutelman. Hengenhädässä taisteleva Ukraina saa tyytyä vanhanaikaiseksi käyneeseen kalustoon.

Naton piirissä on luja luottamus siihen, että sille olisi etua pohjoisten demokratioiden jäsenyydestä. Jos Suomi heikentää kansallista puolustustehoaan, sen painoarvo Naton sisäpiirissä vähenee.

Suomen uskottava puolustus vaikuttaa myös Ukrainan tuvallisuuteen. Se vähentää Venäjän painetta Mustan meren suunnalla, ja auttaa Ukrainaa elämään edes vähän paremmassa turvassa kuin nyt.

Ukraina tarvitsee nyt heti puolustusta vahvistavaa apua. Sitä ei paljon lohduta epäkurantin puolustuskaluston saaminen joskus ensi vuosikymmenellä.

Eduskuntavaalissa voi syntyä rakenne, jossa demarit ei ole pääministeripuolue. Toivottavasti syntyy hallitus, jossa Marin olisi ulkoministeri. Hänen kapasiteettinsa kannattaa pitää mukana tuvallisuuspolitiikan johtoryhmässä.  

16.3.2023 ESS

AHVENANMAAN ASEMAN NORMALISOINTI

Netissä näyttää olevan vireillä adressi, joka esittää asevelvollisuuden ulottamista ahvenanmaalaisiin. Se vaatisi muutosta Suomen eduskunnan 1920-luvun alussa säätämiin lakeihin Ahvenanmaan itsehallinnosta. Adressi liikkuu sillä ainoalla turvallisuuspolitiikan alueella, jolla Ahvenanmaalla on sanavaltaa.

Muutoksen vaatijat perustelevat vetoomustaan Uutissuomalaisen tekemällä mielipidemittauksella (USU/ESS 1.6.2022). Adressin mukaan 58 prosenttia sen kysymyksiin vastanneista luopuisi Ahvenanmaan aseettomuudesta.

Ahvenanmaan aseettomuus ja puolueettomuus ovat erilaisia asioita kuin väestön asevelvollisuus. Niistä on sovittu Genevessä 1921 tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella. Ne eivät ole Ahvenanmaan itsehallinnon piirissä vaan Suomen halliuksen ja puolustusvoimien vastuualueella.

Ahvenanmaan turvallisuusasemaa hämmentää Maarianhaminassa toimiva Venäjän konsulaatti. Sen olemassaolo perustuu Neuvostoliiton Suomelle syksyllä 1940 sanelemaan ilmoitukseen, joka on nimetty sopimukseksi, vaikka oli sodalla uhaten toteutettua poliittista väkivaltaa.

Maarianhaminassa toimiva Venäjän konsulaatti taitaa olla maailman ainoa niin nimetty virasto, jolla on kansainväliseen asiakirjaan perustuva oikeus sotilaalliseen tiedusteluun toimialueellaan. Venäjän oikeusasema Norjan Huippuvuorilla on ehkä vähän samanlainen ilmiö.
                                        x x x

Kun Ruotsi ja Suomi liittyvät Natoon, Ahvenanmaan aseettomuuden, puolueettomuuden ja vieraan vallan sotilastiedustelun taustalla olevien sopimusten mitätöintiin avautuu mielenkiintoinen mahdollisuus.

Vireillä olevien jäsenhakemusten toteutumisen jälkeen kaikki vuoden 1921 Ahvenanmaa-sopimuksen allekirjoittaneet valtiot ovat Naton jäseniä. Ne voisivat sopia keskenään, että vuoden 1921 Geneven sopimuksen ja Neuvostoliiton vuonna 1940 Suomelle saneleman ilmoituksen määräykset raukeavat, koska ne perustuvat olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse.

Itämeren ja sen rantavaltioiden turvallisuudesta vastaava puolustusliitto ei kerta kaikkiaan voi alistua esimerkiksi siihen Geneven sopimuksen neljännen artiklan määräykseen, jonka mukaan ”Suomen Hallitus ei saa myöntää lupaa tulla saaristoon ja siellä väliaikaisesti ankkuroitua muta kuin yhdelle jonkun muun vallan sotalaivalle.”

Yhtä mahdottomia ovat Neuvostoliiton Suomelle 1940 saneleman ilmoituksen ensimmäinen ja kolmas artikla, joiden mukaan Suomen naapurimaan sotilastiedustelu hallinnoi Ahvenanmaan pysymistä aseettomana. 

Natolla on iso ongelma

Illan 9.3.2023 uutiset näyttävät viittaavan siihen, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydestä on syntymässä suuren luokan ongelma Natolle, mutta Ruotsi ja Suomi tuntuvat selviävän vähin vaurioin ja itseasiassa hyvässä turvassa.

Kaikesta pääellen Erdogan on päättänyt kaataa Ruotsin ja Suomen jäsenyydet, ihan siitä riippumatta siitä, miten ne sievistelevät ja ovat olevinaan myöntyväisiä Turkille. Ne voivat pelata tätä roolia, sillä niillä on keskeisten Nato-maiden kanssa valtioidenvälisellä tasolla sovitut turvatakuut.

Turkki hallitsee liittokunnan kaikkein keskeisimpiin kuuluvaa aluetta, ja on sotilaallisesti hyvin vahva. Naton on ratkaistava, miten selvitä tällaisen jäsenvaltion sietämättömästä öykkäröinnistä. Ruotsi ja Suomi seuraavat katseella tilannetta. 

UUDEN KIRJANI LEHDISTÖTIEDOTE

8.3.2023 

Suomen suhtautumisessa Venäjään ja Natoon on tapahtunut jyrkkää käänne. Niitä on alettu arvioida samalla tavalla kuin länsimaissa on totuttu käsittelemään kaikkia kansainvälisen elämä ilmiöitä, ja siinä rumatkin sanat sanotaan niin kuin ne ovat.

Lähihistorian arvioinnissa ei ole vielä näkynyt tätä turvallisuuspolitiikassa toteutunutta uudistusta. Nyt tarvitaan myös historian tulkinnan päivitys nykyaikaan.

Suomen lähihistorian keskeisten hahmojen kuva muuttuu ratkaisevasti, jos heitä arvioidaan samoin perustein kuin käsitellään Putinin Venäjää ja Zelenskyin Ukrainaa. Uudessa katsannossa Kekkonen näyttää joissakin tilanteissa ajautuneen ristiriitaan valtio-oikeuden pääperiaatteiden kanssa. Ja Paasikivi paljastuu Venäjän kulttuurin ja politiikan profeetalliseksi vastustajaksi.

Kun katsotaan kylmin silmin, mitä Kekkonen on noottikriisiä edeltäneessä tilanteessa kirjoittanut reaaliaikaisissa muistiinpanoissaan, noottikriisin synty hahmottuu täysin toisin kuin siitä kanonisoitu tavanomainen totuus tietää.

Siinä tapahtui niin, että Suomen tasavallan presidentti pyysi kesällä 1959 Neuvostoliiton kommunistipuolueen ylintä johtoa osallistumaan Suomen presidentinvaaliin tavalla, josta olisi hyötyä Kekkoselle henkilökohtaisesti.

Ja sitten pari vuotta myöhemmin tuli vastaus tähän avunpyyntöön. Se oli nootti, joka varmisti Kekkosen valinnan uudelle kaudelle, kuten oli pyydetty. Mutta se loi myös vuosikymmeniä vaikuttaneen mainehaitan Suomelle ja Kekoselle. Noottikriisi ja sitä edeltäneet yöpakkaset levittivät suomettumispandemiaa kansallisen tietoisuuden kaikkiin kerrostumiin.

Kirjani osoittaa yöpakkasten ja noottikriisin lisäksi muutamia muitakin tapauksia, jotka naamioiden pudottua näyttävät hyvin karuilta.

Esimerkiksi: Kekkonen jätti kenraali Lauri Sutelan kaksi kertaa 1970-luvulla tiukassa paikassa ilman selustatukea. Suomen tasavallan presidentti antoi Neuvostoliiton kommunistipuolueen johdolle mahdollisuuden päättää, voisiko Suomen puolustusvoimien komentaja jatkaa tehtävässään.

Tai: Kekkonen alkoi katua heti torjuttuaan Neuvostoliiton marsalkka Ustinovin ehdotuksen yhteisistä sotaharjoituksista. Hän kaavaili Neuvostoliton lepyttämistä tavalla tai toisella. Kenraali Sutela esti presidentti Kekkosta tekemästä Kremlille ehdotuksia, jotka olisivat olleet Suomelle epäedullisia tai vaarallisia.

Ja: Juhannuspommi ei ollut pommi siksi, että Johannes Virolainen sanoi yleisten syiden estäneen kokoomuksen pääsyn hallitukseen. Se oli pommi siksi, että Kekkonen nolasi julkisuudessa itsensä primitiivisellä raivonpurkauksella.

Suomettumisen lopetti Mauno Koiviston Pax-tulkinta. Se vapautti Suomen niistä Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen artikloista, jotka loukkasivat Suomen suvereniteettia.

HÄIRIKÖT LOUKKAAVAT NATOA

Etelä-Suomen Sanomat 2.3.2023

Vielä viime viikolla näytti mahdolliselta jopa sellainen kuperkeikka, että Naton häiriköt Erdogan ja Orban ilahduttaisivat yhdessä hyvää ystäväänsä Kremlissä, ja jättäisivät Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet ratifioimatta. Putin yllyttää ja ainakin Orban tottelee.

Turkki voi olla eri asia. Sillä on poliittista profiilia enemmän kuin surkimuksen roolin ottaneella Unkarilla. Yhdysvallat luultavasti painostaa kulisseissa Turkkia Naton kulttuurin mukaiseen käytökseen. Sellainenkin yllätys voi tapahtua, että Erdogan huomioisi sivistyneesti pohjoisten demokratioiden avun maanjäristyskatastrofin uhreille. Erdogan voi päivän päätteeksi sittenkin hyväksyä Suomen Nato-jäsenyyden.

Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet voivat asettua aikajanan eri kohdille. Siitä mahdollisuudesta on kehittynyt pohjoisille naapureille elämää suurempi ongelma, vaikka tuskin se paljon haittaisi elämän menoa. Käsi kädessä voidaan kulkea, vaikka askelten mitta ja tahti olisivat erilaiset.

Nato-Suomen ja jäsenyyttä odottavan Ruotsin yhteistyö olisi suunnilleen samanlainen viritys kuin oli liittoutumattomien pohjoismaiden kaksi vuosikymmentä kestänyt puolustusyhteistyön harjoittelu Nato-maiden kanssa. Sehän onnistui mainiosti

Riippumatta Natoon liittymisen ajoituksesta Ruotsin ja Suomen turvallisuusedut ovat yhteiset, vaikka eri syistä. Suomen turvallisuusongelmien painopiste on siirtynyt itärajalta Suomenlahdelle, Ahvenanmerelle ja Itämerelle. Ruotsi on pari sataa vuotta tuntenut Venäjän ja Neuvostoliiton vuorotellen painavan pistoolia kuningaskunnan ohimolle.

Jo 2010-luvulla Ruotsi ja Suomi kulkivat käsi kädessä, vaikka niiden poliittiset asennot olivat etäällä toisistaan. Puolueettomuudella poseeraavalla Ruotsilla oli kassakaapissaan Yhdysvaltain antamat turvallisuustakeet. Suomi vapautui tuskaisen hitaasti Lenin-kultin ja yya-sopimuksen virittämän suomettumisen taakasta.

Nyt Ruotsin ja Suomen uhkakuvat, politiikan tavoitteet ja asenteet ovat samansuuntaiset ja johtavat luonnostaan yhteiseen puolustukseen. Naton häiriköt yrittävät viivyttää liittokunnan turvatakuiden leviämistä koko pohjolaan. Silti johtavien Nato-maiden erillisillä sopimuksilla vahvistamat turvallisuustakuut avaavat Ruotsille ja Suomelle mahdollisuuden rakentaa etukenossa yhteistä puolustusta Naton kanssa. Viivytys harmittaa Ruotsia ja Suomea, mutta loukkaa Natoa. Sen pitää palauttaa jäsenkuntaansa järjestykseen.