PARLAMENTAARISEN KÄYTÖKSEN KUMMAJAINEN

Etelä-Suomen Sanomat 27.5.2021

Eduskuntatyön sabotointi nokkelaksi tarkoitetulla ylipitkään puhumisella on kaiku poliittisen historian kauhukabinetista. Sen toistuminen tänä keväänä masensi. Onko vanhanaikaisesta öykkäröinnistä tulossa uusi maan tapa?

Mekein kolme vuosikymmentä sitten neuvoa antavan kansanäänestyksen selvä enemmistö kannatti Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa. Se ei lannistanut jäsenyyttä pitkään ja kiivaasti vastustanutta Paavo Väyrystä, joka oli keskustan entinen puheenjohtaja ja Esko Ahon hallituksen entinen ulkoministeri.

Väyrynen organisoi massiivisen puhetulvan viivyttääkseen EU:n jäsensopimuksen lopullista eduskuntakäsittelyä. Hän unelmoi, että vähän myöhemmin järjestettävä Ruotsin EU-kansanäänestys torjuisi jäsenyyden, ja se jollakin ihmeellisellä tavalla pakottaisi Suomen perumaan hallituksen ja kansan enemmistön päätökset unioniin liittymisestä.  

Väyrysen uuvutusstrategia toimi. Eduskunnan lopullinen päätös lykkääntyi yli Ruotsin kansanäänestyksen. Mutta hänen taktiikkansa petti. Ruotsin kansanäänestys hyväksyi EU-jäsenyyden, ja Suomen eduskunta päätti Suomen liittymisestä unioniin kansanäänestyksen ja hallituksen päätösten mukaisesti.  

Jäi näkemättä, miten Väyrynen olisi pakottanut eduskunnan purkamaan hallituksen ja kansanäänestyksen päätökset, jos naapurin kansanäänestys olisi päätynyt toisin kuin päätyi.

                                                             x                        x                    x

 

Perussuomalaisten tänä keväänä EU:n elvytyspaketista järjestämä puhemylly oli Väyrysen jarrutusmaratonin toisinto, paitsi että oli paljon lyhyempi ja sekä strategia että taktiikka pettivät. EU:n elvytyspaketti hyväksyttiin ajallaan ja sellaisenaan. Koko näytelmä oli säälittävä farssi, mutta sen sivutuotteena syntyi perustuslaillista kriisiä muistuttava parlamentaarisen käytöksen kummajainen.

 

Perussuomalaisten eduskunnan toiseksi varapuhemieheksi nostama kansanedustaja Juho Eerola toimi röyhkeästi eduskunnan puhemiehelle asetetun puolueettomuusvaatimuksen vastaisesti.     

Hän myönsi STT:n haastattelussa: ”Minun olisi ollut vaikea olla käyttämättä sellaista tilannetta hyväkseni, että olisin saanut estettyä tuon tukipaketin toteutumisen. […] olisin todennäköisesti hyvin nopeasti onnistunut sen mahdollisesti pöytäämään.”

Eerola hyllytettiin varapuhemiehen tehtävästä elpymispaketin käsittelyn ajaksi. Puhemies Anu Vehviläinen perusteli päätöstään STT:lle: ”On suuri riski, että hän ajattelee puhemiehen työtä enemmin perussuomalaisesta näkökulmasta kuin puolueettoman puhemiehen roolista.”

Eduskunnan puhemieskoroke on parlamentaarisen demokratian pyhin alttari. Hätäkellot alkavat kilkattaa, kun sille paikalle vastuulliseen tehtävään valittu ihminen osoittautuu poliittiselta moraaliltaan kypsymättömäksi. Vehviläisen päätös hänen syrjäyttämisestään elvytyspaketin käsittelystä oli perusteltu, mutta se ei riitä.

On ilmeisesti aika vaikea löytää eduskuntatyöskentelyä ohjaavaa säädöstä, joka määrittäisi arvokkaassa tehtävässä toimivaan kansanedustajan huonon käytöksen seuraamukset. Silti kansanedustajilla ei ole velvollisuutta alistua vaieten siihen, että puhemiehistöön on päätynyt kollega, joka ei näytä olevan hänelle osoitetun luottamuksen mittainen.  

Hätäkellot kilkattavat

Perussuomalaisten viivytyskeskustelun farssi näyttää saavan kammottavan huipennuksen. Tiistai-illan viimeisten uutistietojen mukaan näyttää siltä, että eduskunnan toisena varapuhemiehenä toimineen kansanedustaja Juho Eerolan toiminnasta ei seuraa mitään.

Hän kehtasi kertoa harkinneensa oman puolueensa tavoitteiden edistämistä sillä perusteella, että on sattumalta päätynyt poliittisen uransa huipulle eduskunnan puhemiehistöön.

On ihailtavaa rehellisyyttä kertoa näin törkeän ajatuksen edes juolahtaneen mieleen, mutta anteeksiannettavaa se ei ole. Eduskunnan puhemieskoroke on parlamentaarisen demokratian pyhin alttari. Hätäkellot alkavat kilkattaa, kun sille paikalle on sattunut päätymään poliittiselta moraaliltaan noin kypsymätön ihminen.

Perussuomalaisten vauhtisokeus

Perussuomalaiset eivät näytä oivaltaneen sitä arkitodellisuuden osoittamaa ilmiötä, että jos joku omasta mielestä äärimmäisen tärkeä asia ei saavuta suurta suosiota, sille ei voi saavuttaa hyväksyntää saman asian jankuttamisella eduskunnan suuressa salissa yötä päivää. On olemassa se perussuomalaisten kannaltaan kiusallinen ilmiö, että jotkut ihmiset ajattelevat toisin kuin he. Myös tämä poliittisten päättäjien ryhmä otetaan huomioon parlamentaarisessa demokratiassa.

Eduskunnan puhemiesinstituutio

Eduskunnan puhemiehen tehtävänä on edistää asioiden käsittelyä eduskunnassa. Kun perussuomalaiset osoittavat pyrkivänsä sen hidastamiseen tai jopa estämiseen, nimenomaan puhemiehen velvollisuus oli puuttua asiaan. Hän teki juuri sen, mitä pitikin.

Mutta perustuslain kannalta tilanne on kammottava. Eduskunnan puheenjohtajuusinstituutio on demokratian ytimessä. Siihen kajoaminen on todella iso juttu. Puhemiehen ratkaisusta puhutaan vielä pitkään, ja isoin kirjaimin, mutta olen tiukasti sitä mieltä, että hän teki juuri sen, mitä pitikin. Mutta puhemies voi joutua kiipeliin siitä, mitä hänen pitikin tehdä. Siitä tulee erityisen jännittävä debatti, kun tämän tekee sen instituution korkein auktoriteetti.

AHVENANMAAN SATAVUOTISMUISTOJEN SUMA

Etelä-Suomen Sanomat 13.5.2021

Ahvenanmaalaiset ovat päättäneet aloittaa kesäkuussa 2022 sata vuotta täyttävän itsehallintonsa juhlimisen vuoden verran etuajassa, ensi kuussa. Sille on selvät perusteet, mutta monta mutakin satavuotismuistoa olisi ollut tarjolla.

Suomen eduskunta hyväksyi Ahvenanmaan itsehallintolain keväällä 1920. Se ei riittänyt ahvenanmaalaisille, mutta vaikutti voimakkaasti siihen, että Kansainliitto ratkaisi kesällä 1921 Suomen ja Ruotsin riidan Ahvenanmaasta Suomen hyväksi. Suomella olisi hyvät perusteet juhlia tätä satavuotismuistoa.

Ahvenanmaalaiset hyväksyivät itsehallinnon vasta kun Kansainliitossa oli lokakuussa 1921 tehty sopimus Ahvenanmaan aseettomuudesta ja puolueettomuudesta, ja Suomi oli täsmentänyt itsehallinnon. menettelyjä elokuussa 1922 hyväksytyllä lailla.

Vuoden 1922 säädöstä sanottiin takuulaiksi, vaikka Ahvenanmaa oli saanut Suomen eduskunnalta takuut itsehallinnolleen jo vuoden 1920 laissa. Vuoden 1922 laki märitteli itsehallinnon toimielimet ja niiden valtuudet. Sen virallinen nimike on ”Laki sisältävä eräitä Ahvenanmaan maakunnan väestöä koskevia säännöksiä”. Se ei säädä mitään takuista.

Ahvenanmaan itsehallinnon takuu kummitteli vielä vuoden vaihteessa 1949-1950 kun valmisteltiin itsehallintolain uudistusta. Taitavat ahvenanmaalaiset lobbarit onnistuivat ujuttamaan hallituksen esityksen lakiluonnokseen pykälän, joka vaati Suomen hallitusta hankkimaan Ahvenanmaan itsehallinnolle kansainväliset takuut heti sellaisen mahdollisuuden ilmetessä.

Tästä älähti Neuvostoliitto siksi, että kansainvälinen takuu olisi loukannut sen Maarianhaminassa toimivalle konsulaatille osoitettuja sotilaallisia oikeuksia. Ja Ruotsi taas älähti siksi, että Neuvostoliito oli hankkimassa niin hallitsevaa asemaa Ahvenanmaalla, että se olisi uhka Ruotsille. Alueen itsehallinto ei kiinnostanut kumpaakaan Suomen naapuria.

Uusi itsehallintolaki hyväksyttiin lokakuussa 1951. Siinä ei ollut takuupykälää.

x x x

Ahvenanmaan itsehallinnon juhliminen on hyvä valinta tarjolla olevien satavuotismuistojen joukosta. Ahvenanmaalaiset ovat mainostaneet usein myös alueensa aseettomuutta ja puolueettomuutta maailmanhistoriallisena saavutuksena. Näillä kahdella on se ero, että itsehallinto toimii. Aseettomuus- ja puolueettomuussopimus ei toimi.

Itsehallinto perustuu Suomen lainsäädäntöön, jota on noudatettu kaikki nämä vuosikymmenet. Unelma alueen aseettomuudesta ja puolueettomuudesta perustuu Kansainliiton johdatuksella tehtyyn sopimukseen, jonka tekijät ja takaajat ovat vaipuneet historian hämärään. Ahvenanmaa on menettänyt aseettomuutensa ja puolueettomuutensa aina kun Itämerellä on käyty sotaa tai eletty kriisin aikaa. Sopimus ei ole toiminut tarkoitetulla tavalla niissä tilanteissa, joita varten se tehtiin.

Kaiken kukkuraksiVenäjän Neuvostoliitolta perimän Maarianhaminan konsulaatin sotilaalliset erityisoikeudet ovat yhä voimassa. Sillä voi edelleen toteuttaa tämän kummajaisen syntyaikana syksyllä 1940 määriteltyä tehtävää, joka oli varmistaa Neuvostoliiton Ahvenanmaalle suunnittelemien maihinnousujen onnistuminen. Ahvenanmaan historia ei ole puolueeton eikä aseton.

Perussuomalaisten linja

Myöhään illalla keskiviikkona 12.5.: Perussuomalaisilta näyttää jääneen huomaamatta se demokratian perusasia, että jos jää vähemmistöön, se sitten on vähemmistö. Jos eduskunnan enemmistö on päättänyt, että Suomi ei ole se jäsenmaa, joka kaataa Euroopan unionin talousrakenteen lähivuosiksi, niin se vaan sitten on. Jos perussuomalaiset eivät hyväksy tätä, se osoittaa, että heidän demokratiakäsityksensä on peräisin jostakin hyvän kaukaa menneisyydestä. Pelottavaa. Samaan tajuntahäiriöön tuhoutui Paavo Väyrysen suuri tulevaisuus 1994.

Kokoomuksen linja

 Torstain uutiset nähtyäni en oikein ymmärrä, mistä Yle on saanut päähänsä, että kokoomus poukkoilee ja peruu päätöksiään.

Jos tavoitteena on pelastaa Suomi siltä häpeältä, että se lamauttaisi Euroopan unionin toiminnan, perustuslakivaliokunnan päätöksen jälkeen tyhjää äänestäminen näytti ainoalta mahdollisuudelta pelastaa Suomi viime vuosikymmenien suurimmalta hölmöydeltä.

Valtionvarainvaliokunnan päätöksen jälkeen tuon tavoitteen saavuttaminen tuli mahdolliseksi antamalla ryhmän edustajille vapaat kädet. Linja oli vakaa ja johdonmukainen. Uudessa tilanteessa tarvitaan uusi päätös.

Sattuneesta syystä totean minun poliittinen historiani osoittavan, että takuuvarmasti en ole aina äänestänyt kokoomusta. Ja voin myös kertoa, että en koskaan ole ollut sen puolueen jäsen, enkä aio liittyä.