AHVENANMAA ON ETULINJASSA

 Itämeren alueen ilmiöihin keskittyvä monialainen asiantuntijayhteisö Centrum Balticum julkaisi 21.1.2021 Pullopostia-kolumnisarjassaan artikkelini

AHVENANMAA ON PUOLUSTUKSEN ETUILIJAA

Kun J. K. Paasikivi opetti, että tur­vallisuusasioissa pitää katsoa karttaa, hän tarkoitti idän ongelm­aa. Varmaan siksi Suomessa on jumiuduttu korostamaan 1300 kilometriä pitkän maarajan pysyvää uhkaa, mutta todelliset turvallisuusongelmat ovat nyt toisaalla.

Kylmässä sodassa Euroopan turvallisuu­den polttopiste oli Itä- ja Länsi-Saksojen rajalla, Fuldan aukoksi sanotulla alueella. Supervaltojen kitka on nyt siirtynyt sieltä toistatuhatta kilometriä koilliseen.

Itämeri on nyt supervaltaint­ressien kosketuspintaa, jolla kohtaavat Natolle tärkeän Baltian puolustuksen selus­ta- ja sivustaongelmat ja Venäjälle korvaamattomien Kaliningradin sotilastukikohtien puolustustarpeet. Tästä syntyvä merellinen jännite on Suomelle vakavampi turval­lisuusongelma kuin itäraja.

Nato hallitsee Kaliningradin sotilaallisen ja siviilihuollon maa-, il­ma- ja meriyhteyksiä. Sen alueella olevien tukikohtien puolus­tus on Venäjälle yhtä epätoivoinen tehtä­vä kuin Baltian maiden puolustus Natolle. Venäjän ja Naton etupiirit ovat päällekkäin. Itäme­rellä vallitsee paikallinen kauhun tasapaino.

Suomen suurin turvallisuusriski on Suomen­lahden, pohjoisen Itämeren, Ahvenanme­ren ja Selkämeren alueella. Ruotsille ja Suomelle on tärkeää, että mikään valtio ei ala tavoitella ylivoima-asemaa Itämerellä horjutta­malla kauhun tasapainoa edukseen.

Ruotsilla ja Suomella on yhteinen tarve estää ulkopuolisten voimien pureutuminen Ahvenanmaalle. Kansainväliset sopimuk­set vuosilta 1856, 1921 ja 1940 yrittivät sitä, mutta ne eivät tehonneet. Siksi Ruotsi ja Suomi ovat ohjanneet puolustusharjoittelunsa yhteis­työhön Nato-maiden kanssa.

Ahvenanmaan kummallinen sotahistoria on jättänyt oudon maamerkin Maarianhaminan katukuvaan. Siellä toimii Venäjän konsulaatti, joka jatkaa Neuvostoliiton syksyllä 1940 Suomelle saneleman sopimuksen mukaista sotilastiedustelua konsulaatin herttaisen kulissin suojassa.

Toisen maailmansodan oloissa ja vielä yya-aikanakin Neuvostoliiton oikeus valvoa Ahvenanmaan aseettomuutta varmisti, että sen olisi helppo miehittää Ahvenanmaa, kuten sen ainakin vuodesta 1940 lähtien toimintavalmiit sotasuunnitelmat edellyttivät.

Kylmän sodan päätyttyä Venäjän sotilastiedustelua suojaava Maarianhaminan konsulaatti on Neuvostoliiton romahduksen jälkeensä jättämä viimeinen raunio.

Presidentti Mauno Koiviston syyskuussa 1990 esittämä Pax-tulkinta mitätöi Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset ja Saksaa koskevat määräykset, koska ne loukkaavat Suomen suvereniteettia.

Sitä loukkaa myös Pariisin rauhansopimuksen Ahvenanmaata koskeva viides artikla, mutta siihen Pax-tulkintaa ei sovellettu. Niinpä edelleen vallitsee se ihmeellisyys, että Somen suvereniteetissa on Ahvenanmaan kokoinen harmaa alue, jonka kansainoikeudellista asemaa valvoo Suomen lisäksi myös Venäjän sotilastiedustelu.

Tässä kummallisessa tilanteessa Suomi on luonut kahdeksan Itämeren alueella vaikuttavan valtion ja Naton kanssa sopimusverkoston monenkeskisestä puolustusharjoitte­lusta Itämeren alueella. Se vahvistaa Ruot­sin, Suomen ja Ahvenanmaan koskemattomuutta ja vakauttaa Itäme­ren tilannetta. Paras tapa tämän rakenteen toimivuuden varmistamiseksi kaikissa tilanteissa olisi Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon.

Se on vielä nykyisin mahdotonta, koska niiden polii­tikkojen ja kansan enemmistöiltä puuttuu kyky turvallisuuspolitiikan perus­asioiden tyyneen harkintaan. Siksi Ruotsi ja Suomi ovat turvautunet monenkeskiseen puolustusharjoitteluun. Sen laaja poliittinen kan­natus Ruotsissa ja Suomessa perustuu siihen, että se toteutuu ilman Nato-jäsenyyttä. Tämä toimintamalli malli on normaalioloissa tehokas, mutta ei ole takeita sen jatkuvuudesta kaikissa tilanteissa.

Asenne muistuttaa yya-ajan kaksoispuhetta. Silloin va­kuuteltiin ystävyyttä ja avunantoa, vaik­ka kaikki eivät tarkoittaneet sillä sitä, mitä nämä sanat arkikielessä merkitsevät. Nyt sekä Ruotsissa että Suomessa vastustetaan Nato-jäsenyyttä, mutta kannatetaan innokkaasti sen kanssa toteutuvaa turvallisuusyhteistyötä.

PAHUUDEN HENKI PÄÄSI PULLOSTA

Etelä-Suomen Sanomat 21.1.2021

Presidentti Donald Trumpin mahtipontisesti hölmöilevä valtiomiesura tuhoutui nöyryytykseen. Se ei johtunut klassisia arvoja korostavan poliittisen kulttuurin ylivoimaisuudesta. Suuruudenhullua mestariaan palvova liike romahti sisäänpäin omaan tyhjyyteensä.

Häpeään tukehtuneen trumpismin seurauksena on historiallinen katastrofi. Se ajoi supervallan poliittisen tuhon partaalle ja yhteiskunnan kaaokseen. Tästä toipuminen ehkä voisi olla pitkällä aikavälillä mahdollista, mutta sen jälkeenkään Yhdysvallat ei olisi entisensä, ja on vaikea kuvitella, millainen se sitten olisi.

Trump näyttää edelleen pitävän yllä korskeaa kulissia, vaikka on joutunut tyhjän päälle. Voi silti olla, että entinen presidentti valtakautensa viimeisinä päivinä edes hetken ajan ymmärsi, mitä oli tehnyt. Hän suostui lukemaan julkisesti ääneen selväjärkisen arvion väkivallan poliittisesta käytöstä. Se oli uskomaton suoritus.

Rikoksesta syytetyn oikeusprosessi ei kuitenkaan keskeydy, vaikka hän katumuksen hetkellä ilmoittaisi paheksuvansa syytteessään yksilöityä rikosta. Tällainen hurskastelu osoittaa älyllisen vireyden lamautumista, ja juuri siksi se kannattaa lukea vielä uudestaan. Valkoisen talon 14.1.2021 julkaisemassa tallenteessa Trump luki teleprompterista:

”Kukaan todellinen tukijani ei voisi koskaan tukea poliittista väkivaltaa tai käyttäytyä epäkunnioittavasti lainvalvojia tai Amerikan lippua kohtaan. [..] Jos teet jotain näistä asioista, et tue liikettämme, vaan hyökkäät sitä sekä maatamme vastaan, emmekä voi sallia sitä. […] Väkivallalle ei ole koskaan oikeutusta. Ei tekosyitä, ei poikkeuksia.” (Mahtailevat toistot poistettu)

Ihan totta, näin puhui Donald Trump. Olisiko hän äkkiä tajunnut, että oli huomaamattaan päästänyt pahan hengen pullosta, ja mikään mahti maailmassa ei saa sitä sinne takaisin. Tällainen jälkijättöinen hurskastelu ei tavoita terroristeja, elämäntapagangstereita ja amatöörihuligaaneja, eikä vähän sitä ennen rakkaudentunnustuksen saaneita ”aivan erityisiä” Capitol-kukkulalle rynnäköineitä ihmisiä.

Tappamisen osaajat käyttävät pimeyden töiden suunnittelussa samaa logiikkaa kuin ammattisotilaat omien toimiensa arvioinnissa. Hekin ennakoivat eri vaihtoehtojen vaatimaa panosta, tuottamaa tulosta ja sisältämää riskiä. Terroristit hakevat korkean profiilin kohdetta, jonka maalittaminen aiheuttaisi vähällä vaivalla mahdollisimman rajua sekasortoa.

Tällainen logiikka voisi johtaa terroristit kiinnostumaan hurmioitunen kansanliikkeen epäonnistuneesta johtajasta. Tosin hänellä on toimikautensa päätyttyäkin liittovaltion turvaorganisaatioiden suojaus, mutta se ei voi olla yhtä vahva kuin Valkoista taloa ympäröimä turvamuuri.

Vaikka senaatti antaisi Trumpille langettavan tuomion kapinaan kiihottamisesta, se ei ehkä olisi pahin mahdollinen seuraamus hänen riehumisestaan. Hän voi joutua elämään loppuikänsä kuolemanpelon hallitsemassa ympäristössä, joka on lähes avointa kenttää Valkoiseen talon turvalinnakkeeseen verrattuna. Ja uhkaaja olisi se pahuuden henki, jonka hän itse on päästänyt pullosta.

Tilanne 21.1.2021 klo 9.05

 Kommentti 12.1.2021 Helsinki klo 9.05 (Washington D.C. klo 2.05):

Presidentti Donald Trump näyttää tunnustaneen osittaisen syyllisyytensä vandaalien rynnäkköön kongressiin. Mitä pidempään hänen presidenttiyttään vielä siedetään, sitä pahemmaksi kehittyy riski joutua täyteen anarkiaan.

Hänen ”osittain” aiheuttamansa kaaos ei ole ohi vaan vasta huipentumassa. Olisi täysi katastrofi, jos siitä syntyvän tilanteen hallintaa johtaisi henkisen ja älyllisen arvaamattomuutensa osoittanut, syvää tunnekuohua elävä presidentti.

Nyt on kysymys siitä, pystyykö yhdysvaltalainen oikeusvaltio suojautumaan niin nopeasti kuin äärimmäisen vaaratilanteen lähestyessä pitää.

Tämä tästä vielä puuttui

 Yhdysvallat on alun pitäen syntynyt turvapaikaksi niille, joilla ei enää ollut oikeusturvaa Euroopassa. Ja nyt siellä joku kehtaa edes harkita sellaista mahdollisuutta, että presidentti voisi armahtaa itsensä kaikista rikoksista, joita matkan varrella ehkä tuli tehtyä. Siis että ylimmälle valtiovallalle kuuluu oikeus tehdä mitä vaan. Se on juuri se asia, jota vastaan turvautuakseen ihmiset kautta aikojen ovat hakeutuneet Yhdysvaltoihin.

Trumpin syytesuoja, säätäköön sen hän itse tai hänen varapresidenttinsä, olisi röyhkeä hyökkäys Yhdysvaltain valtiofilosofista ydintä ja länsimaisen kulttuuri perusolemusta vastaan.

BREXIT – KUKA EROAA JA MISTÄ

Etelä-Suomen Sanomat 8.1.2021

Mitä enemmän kertyy arvioita nyt toteutuvan Brexit-sopimuksen vaikutuksista, sitä ihmeellisemmältä kaikki näyttää.  Se tuntuu lähinnä säätelevän sitä, miten EU-säännöstö on kuitenkin otettava huomioon Britanniassa, joka eroaa unionista, mutta ei poistu Euroopasta. Paasikiven Stalinilta lainaama lausahdus pätee myös Brexitiin, maantieteelle emme voi mitään.

 

Ja voi käydä niinkin, että ainoa suuren luokan seuraus Brexitistä on Skotlannin yritys itsenäistyä. Mutta voisiko Scotexit olla Brexitin lopputulos?  Monen skotin mielessä ajatus näyttää varmaan yhtä ihanalta kuin alkuperäinen Brexit-hehkutus oli briteille. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että separatismin kanssa aatteellista asemasotaa käyvät Espanja ja Italia eivät hyväksy Britanniasta ulos loikkaavaa Skotlantia Euroopan unioniin. Scotexit voi olla samanlainen rampa ankka kuin Brexit.

 

Boris Johnsonin suurella saavutuksella on myös ruohonjuuritasolla kummallisia vaikutuksia, jotka muhivat jo nyt. Niiden seuraukset voivat kasaantua vähitellen isoksi ongelmaksi.

 

Vielä Lontoon Cityssä sinnittelevät kansanväliset rahoitusyritykset vetäytyvät turvaan unionin alueelle. Asiantuntija-ammattilaisten on hankittava toimilupa unionissa, ja heidän ulkomaalaiset kollegansa tarvitsevat luvan toimia Britanniassa. Yliopistojen monikansallinen opiskelija- ja tutkijayhteistyö joutuu kuristuskuurille. Euroopasta tulleiden pakolaisten palautus mantereelle hankaloituu. EU:n kalastajat jatkavat pyyntiä Britannian vesillä.

 

Brexitin sanottiin vapauttavan ulkomaankaupan, mutta brittiyritysten viennin kitka kasvaa monin tavoin. Britanniassa hyväksytyt tuotteet pääsevät EU-alueelle vasta kun ne on hyväksytty myös Brysselissä. Vastineeksi britit saavat päättää, mitkä EU-alueen tuotteet kelpaavat heidän markkinoilleen. Tuotteiden alkuperäselvityksiä selvittävä koneisto on herätettävä taas henkiin. Vanhanaikaisten rajamuodollisuuksien paluu Eurotunnelin molempiin päihin luo tuntemattoman tilanteen.

 

Brexitin erilaisten ilmenemismuotojen yhteisenä ytimenä on se, että Britannian aikomukset joutuvat pöydälle EU-säädösten viereen, ja jos Britannia ei sopeudu niihin, se joutuu peräytymään. Eihän siinä näin pitänyt käydä.

 

Monet yhteiskunnan perustoiminnot ovat vaarassa kotelouitua Britannian komeisiin kulisseihin. Kun nämä kuluttajahintoihin, tuotevalikoimiin ja yhtiskunnan eri toimintoihin säteilevät kitkatekijät ovat aikansa ruokkineen toisiaan, Britanniaan voi kehittyä uusi kansallisen itsetunnon kriisi.

 

Kaukana on se ihana näky, joka kansalle alun perin luvattiin ja johon kansan niukka enemmistö uskoi. Silloin ilmoitettiin, että Brexit lopettaa EU:n pomotuksen Britannian sisäisissä asioissa, mutta toisin kävi. Nyt Britanniaa alkaa pomottaa Boris Johnsonin hallituksen kansakunnalle antama joululahja, joka ruokkii byrokratiaa ja käpertää nurkkakuntaisuuteen.

 

Ensimmäinen vihje Brexitin jälkeisestä todellisuudesta on jo saatu. Johnsonilla ei ehkä olekaan voittajan sädekehää vaan tuntuu saavan pettyneen kansan kiukun niskaansa. Mielipidemittauksessa ei ole viitettä siitä, mikä puolue tai koalitio voisi hallita Brexitin toteutumisesta aiheutuvan sekasorron.

Lorun loppu

Yhdysvaltain perustuslaki on voimassa presidentin toimikauden viimeiseen päivään asti. Trumpin koheltamisen huipentuma juuri ennen valta-aseman menetystä ei ole lieventävä asianhaara, pikemminkin raskauttava. 

Hän oli selvästi hakemassa oman harhamaailmansa profeetan asemaa. Se hullutus on torjuttava demokratian vastaiskulla, joka olisi yhtä raju kuin oli tumpismin hyökkäys edustuksellisen järjestelmän kaikkein pyhimpään. 

Viraltapano toimikauden viime hetkillä olisi niin häpeällinen ja nöyryyttävä lorun loppu, että ehkä jopa Trump ymmärtäisi, mitä tuli tehtyä.