Pikakommentti 28.12.2018: Viesti kaukaa historiasta

Olisi hyvä, jos suuresta muurista unelmoiva presidentti Donald Trump kuuntelisi nyttemmin arvostetun  edeltäjänsä Ronald Reaganin Berliinin muurin juurelta kesällä 1987 ilmoille heittämää historiallista viestiä: Tear down this wall. Kansojen kahlitsemiseen tarkoitetut muurit eivät ole kunniaksi rakentajilleen.  

Kolumni 27.12.2018: HULLUISTA VUOSISTA HULLUIN

Etelä-Suomen Sanomat 27.12.2018 
Hulluiksi vuosiksi on nimetty muutamiakin kummallisia ajanjaksoja. Useimmat niistä olivat sentään pientä piperrystä verrattuna 80 vuotta sitten alkaneeseen vuoteen 1939. Se oli hulluista vuosista kaikkein hulluin, mutta alkutilanteessa kaikki tiesivät siitä yhtä vähän kuin me tiedämme nyt vuodesta 2019.

Tammikuuta 1939 oli kulunut vain viikko, kun Suomi ja Ruotsi päättivät linnoittaa Ahvenanmaan. Kolme kuukautta myöhemmin Neuvostoliitto kielsi sen.

Huhtikuun alussa suomalaiset torjuvat Stalinin Suomeen lähettämän neuvottelijan ehdotukset rajajärjestelyistä ja turvatakuista. Hän oli jo toinen Suomessa torjuttu salainen viestintuoja. Kuukausi sen jälkeen Stalin nimitti Vjatseslav Molotovin Neuvostoliiton ulkoministeriksi. Kesäkuussa Kannaksen linnoitustyöt alkoivat vapaaehtoisvoimin.

Elokuussa pääministeri A. K. Cajander onnitteli Suomea, kun rahaa ei tuhlattu nopeasti vanhentuvan sotakaluston hankintaan. Pari viikkoa sen jälkeen Saksa ja Neuvostoliitto tekivät hyökkäämättömyyssopimuksen ja sopivat salaisessa lisäpöytäkirjassa etupiireistään Euroopassa. 

Eikä viikkoakaan, kun ne alkoivat jakaa saalista. Saksa hyökkäsi Puolaan ja Neuvostoliitto valtasi sille sovitun lohkon itä-Puolasta. Siitä alkoi sota, jota nyt sanotaan toiseksi maailmansodaksi.

Lokakuussa Neuvostoliitto kutsui suomalaiset neuvottelemaan rajajärjestelyistä Leningradin turvallisuuden varmistamiseksi. Marraskuun alussa Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels neuvoi suomalaisia joustavuuteen, ja lupasi, että palkkio tulisi myöhemmin. 

Viikko tämän jälkeen  Stalin totesi suomalaisten neuvotteluasenteen liian jyrkäksi, ja Moskovan neuvottelut katkeavat. Seuraavana päivänä F. E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Marraskuun lopulla Molotov syytti suomalaisia Neuvostoliiton rajavyöhykkeellä olevaan Mainilan kylään suunnatusta tykistötulituksesta. Kaksi päivää myöhemmin Neuvostoliitto purki hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa, seuraavana päivänä se katkaisi diplomaattisuhteet ja sitä seuraavana hyökkäsi rajan yli.

Joulukuun alkupäivinä neuvostojoukot alkoivat vallata rakenteilla ollutta Mannerheim-puolustuslinjaa Kannaksella kolmisenkymmentä kilometriä rajan koillispuolella. Joulukuun seitsemäntenä suomalaiset torjuvat Neuvostoliiton suurhyökkäyksen Taipaleen lohkolla Laatokan länsirannalla. 

Kuun lopussa suomalaiset pakottavat neuvostojoukot vetäytymään satakunta kilometriä Kajaanin koillispuolella sijaitsevalta Suomussalmelta. Siitä lähti kehittymään monivaiheinen Raatteen tien mottitaistelu, jossa kohti länttä hyökännyt neuvostodivisioona tuhoutui vuoden 1940 alkupäivinä.  

                                            x                    x                    x 

Alkuvuonna 1939 suomalaiset, kuten kaikki muutkin eurooppalaiset luulivat elävänsä normaalia aikaa ja yrittivät järjestellä turvallisuusasioitaan perinteisellä diplomatialla. Elokuussa asemansa vahvaksi arvioineet diktaattorit muuttivat pelin säännöt. 

Stalin ja Hitler avasivat sodan portit ja jakoivan saaliin varmuuden vuoksi etukäteen. Perinteisesti turvallisuusjärjestelyjen perusosana pidetty hyökkäämättömyyssopimus muuttui tarkoittamaan vain sitä, että sopimuksen vahvempi osapuoli sitoutui lykkäämään hyökkäystään toistaiseksi. 

Vuosi 1939 oli aggressiivisen etupiiriajattelun läpimurto. Suomalaiset saivat ensimmäisenä Euroopassa kokea, mitä se tarkoittaa käytännössä. 

Aseelliselta hyökkäykseltä ei voi suojautua muuten kuin puolustautumalla asein. Aggressiivisen etupiiriajattelun jäänteet vuodelta 1939 tuntuvat vieläkin, mutta niin tuntuu myös sen suomalaisiin jättämä muistijälki.

Pikakommentti 23.12.2018: Kaikkein Korkeimmin Kunnioitettu Presidentti

Nato on nyt Suomelle tärkeämpi kuin Yhdysvallat. Trump on romahduttanut johtamansa maailmanlaajuisesti ylivoimaisen mahtitekijän pellesirkukseksi. Tästä eteenpäin Suomen turvallisuuspolitiikan perusratkaisut tehdään Natossa, jossa on sentään muitakin päätöksentekijöitä kuin twiitti-Trump.  

Kauhu johtuu siitä, että Suomen puolustusrakenteen sotilastekniset perustekijät on 1990-luvun alussa sidottu Yhdysvaltoihin, mikä silloin näytti kauaskantoiselta, ja on tähän asti toiminut häikäisevän loistavasti. Kukaan ei silloin pystynyt kuvittelemaan mitään niin uskomatonta kuin Yhdysvaltain Kaikkein Korkeimmin Kunnioitettu presidentti Donald Trump.

Pikakommentti 22.12.2018: Auttaisiko Nato?

Tuore kolmikantainen aiesopimus SOI (Statement of Intent) Yhdysvaltain, Ruotsin ja Suomen kesken on nykytilanteessa ainoa edes jollakin tavalla uskottavan tuntuinen turvallisuusdokumentti, joka hädän hetkellä saattaisi tukea Suomen puolustusta. Tai se oli sitä eilispäivään asti.

Yhdysvaltain puolustusministerin eron jälkeen Suomen mahdollisuudet saada konkreettista tukea on täydellisesti alistettu Yhdysvaltain presidentin ailahtelevalle törmäilylle. Koska Suomi ei uskalla vahvistaa puolustustaan Nato-jäsenyydellä, se on riippuvainen Yhdysvalloista.

Tässä tilanteessa Natoon liittyminen olisi edes teoriassa mahdollisesti toimiva tapa vaimentaa Yhdysvaltain presidentin arvaamattomuuden seurauksista. Tietysti Yhdysvallat on avainasemassa, jos tositilanteessa joudutaan testaamaan Naton turvatakuun toimivuus. Se ei kuitenkaan voisi hallita sitä kuviota yksin.

Jos Yhdysvaltain presidentti haluaa murtaa Naton turvatakuuartiklan, sillä olisi vastassaan todennäköisesti huomattava joukko Naton jäseniä. Suomen kannattaisi olla siinä rintamassa. Jos sotilaallisesti liittoutumaton Suomi joutuisi aseellisen kriisiin, Yhdysvaltain kolmikantainen aiesopimus Ruotsin ja Suomen kanssa olisi heikoissa kantimissa.

Tietysti Yhdysvallat pystyy koska tahansa romuttamaan Naton viidennen artiklan turvatakuut, mutta se ei olisi ihan helppoa. Irtautuminen SOI-aiesopimuksesta olisi twiitin mittainen ilmoitusasia.

Pikakommentti 20.12.2018: Joutsenlaulu?

Voisiko tässä käydä niin, että Venäjä saa Syyriasta niskaansa uuden Afganistanin. Siihen suuntaan se ainakin näyttää pyrkineen pitkään. Mielenkiintoista. Voisi ajatella, että Afganistan käynnisti Neuvostoliiton romahduksen. Olisiko Syyria presidentti Putinin joutsenlaulu.

Kolumni 14.12.2018: KYLLÄ KANSA HUOMAA

14.12.2018
Etelä-Suomen SanomatPuolueet varmistelevat vaaliasemiaan korostamalla ihmistä lähellä olevia jokapäiväisiä asioita. Terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa ja eläkejärjestelmässä on paljon kummallisuuksia, joita hehkuttamalla ihmiset saa helpoiten suuttumaan. Ei ole varmempaa vaalisaalista kuin kiukkuinen ihminen.

Myös näennäisdemokratian istuttaminen uusille aloille on tehokasta vaalitaktiikkaa. Uusia luottamustehtäviä avaavien paikallisten valtuustojen perustaminen parantaa uratietoisten mahdollisuuksia tulla tutuksi äänestäjille. Vireät puolueaktiivit kannattavat näiden väylien avaajia.

Työelämän rakenteelliset rypyt innostavat työtaistelu-uhkailuun, laittomaan lakkoiluun tai silkkaan rähinöintiin. Sellainen pörhistely piristää työväenpuolueiden kannatusta, vaikka tehostettu eduskuntatyöskentely on ainoa tapa oikaista lainsäädännön hölmöyksiä.  

Puolueiden vaalityön päätavoite tuntuu olevan mahdollisimman monen äänestäjän houkutteleminen tukemaan oman puolueen, ammattiliiton, harrastuspiirin tai muun kuppikunnan asettamaa ehdokasta. Tämä toteutuu parhaiten aktivoimalla ihmisiä sellaisilla asioilla, joista heillä on omaa kokemusta.

Kansanedustajilla pitäisi kuitenkin olla valmius päättää myös kansallisen tason asioissa, joista useimmilla äänestäjillä ei ole perustietoa. Siksi eduskuntavaalissa menestyvät parhaiten ne, jotka keskittyvät äänestäjien mielipiteisiin arkisista asioista. Ne ohjaavat poliittisten johtajien kaikkia päätöksiä, eikä kansan mielipiteen perusteiden perään kysellä. Poliitikko säästää itseään ajattelemisen vaivalta alistumalla mielipideliikahdusten myötäilyyn myös kansallisia perusrakenteita koskevissa päätöksissä, vaikka hänen vaalissa saamansa valtakirja perustuu arkipäivän asioista annettuihin lupauksiin.

Tämä vaara on suurimmillaan turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa yleensä, ja juuri nyt aivan erityisesti. Poliittiset johtajat keräävät helpoiten kansansuosiota väheksymällä turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita. Kun kovan turvallisuuden tutkija toteaa median uutisotsikoissa näkyvän todellisuuden, se on Nato-kiimaa. Kun perustuslakijuristeriaan erikoistunut professori esittää melkein mitä tahansa, sitä pidetään heti pyhänä totuutena.

Politiikan johtaminen pelkkien mielipiteiden perusteella on vaarallista kaikilla yhteiskunnan alueilla, ja erityisen tuhoisaa turvallisuuspolitiikassa. Useimmat nykyiset poliittiset johtajat eivät ole tyhmiä, he tietävä sentään turvallisuudestakin yhtä ja toista. Mukavuussyistä he tuntuvat kuitenkin johtavan joukkojaan yleisiä mielipidevirtauksia myötäillen, siis vastoin parempaa tietoaan. Se on moraalitonta ja voi koska tahansa johtaa kuilun partaalle.

Suomen turvallisuuspolitiikan on pystyttävä irtautumaan kylmän sodan ajalta periytyvän pakkomielteen kierteestä, vaikka se aluksi voi johtaa ristiriitaan äänestäjien enemmistön kanssa. Eduskunta ei saavuta turvallisuuspolitiikassa nyt välttämätöntä faktatiedon ja historiallisen näkemyksen tasoa, ellei puoluekenttään saada älyllisesti nälkäistä uutta polvea. Siis ihmisiä, joille ei riitä erilaisten poliittisten vaihtoehtojen todennäköisesti tuottamien ääniosuuksien pyörittäminen Excel-taulukoissa.

Tarvitaan voimaa ja rohkeutta arvioida ympäristössä tapahtuvien asioiden vaikutusta Suomen tilanteeseen riippumatta siitä, mikä mielipidesuunta milloinkin vallitsee sosiaalisessa mediassa ja mielipidemittauksissa. Yleisen mielipiteen myötäily ei ole poliittista johtajuutta. Siihen tarvitaan kykyä luoda realistinen tilannekuva ja uskallusta suositella siihen perustuvaa johdonmukaista politiikkaa. Jos tällaisia kykyjä alkaa vaalitilanteessa nousta näkyviin, kyllä kansa huomaa.  

Pikakommentti 11.12.2018: Brexit vai exitbrexit

On vaikea ymmärtää, miksi niin moni Britanniassa ja muuallakin vastustaa uutta kansanäänestystä. Sehän olisi viimeinen niitti sille, että jos kansa todella haluaa jotakin täysin järjetöntä, niin saakoon sen sitten, sillä kansa maksaa tämän ratkaisun kustannukset selkänahastaan.

Jos kansa taas älyää peräytyä hölmöydestään, se selviää siitä kärsimällä ne vahingot ja tappiot ja sen uskottavuuskatastrofin, jonka brexit-haikailu on tähän mennessä aiheuttanut. Siitä sitten vaan reippaasti eteenpäin vanhalla pohjalla. Olkoon opiksi.

Pikakommentti 9.12.2018: Brext ihan oikeasti

Kannatti lukea Economistin pääkirjoitus. Britannian parlamentille tarjolla oleva diili EU:n kanssa on jokaiselta kohdaltaan huonompi kuin nyt vallitseva tilanne. Sen lisäksi sopimusluonnos uhkaa romauttaa sen vähän, mitä imperiumista enää on jäljellä. Brexit voi katkaista Skotlannin ja Pohjois-Irlannin kytköksen Britanniaan. Se ei meitä paljon hetkauta, mutta briteille se on iso juttu.

Ainoa ulospääsy tästä hullutuksesta on pakottaa kansa äänestämään siitä massiivisesta mokauksesta, johon vastuuttomat kansankiihottajat yllyttivät sen 2016. Tästä toisesta kierroksesta tulisi myös kansanäänestys sitä, voiko kansanäänestyksessä olla yhtään mitään järkeä missään tilanteessa.

Economistin viimeinen naulaus: Nyt kun britit oikeasti joutuvat näkemään, mitä brexit todella merkitsee, heille kuuluu oikeus ilmoittaa haluavatko he sitä ihan oikeasti.

Pikakommentti 7.12.2018: Syy ja seuraus?

Puolueien kannatuslukemien siirtymät syyskauden mielipidemittauksissa tuntuvat vihjaavaan uudenlaiseen syyn ja seurauksen vuorovaikutukseen. Sosiaalidemokraattien kannatus kasvaa, kun työelämässä kiihkoillaan aktiivimallista, irtisanomissuojasta tai muista virkistäviä lakkoilumahdollisuuksia avaavista asioista. 

Demarien kannatus notkahtaa, kun työtaisteluja lupailevat uutiset väistyvät lehtien pääotsikoista. Jo parin viikon uutispimennys työelämän selkkuksista näyttää muuttavan tilannetta. Työmarkkinoiden väliaikainen ja näennäinen rauhoittumien näyttäisi olevan myrkkyä demarien kannatukselle.

Eihän se tietenkään näin voi olla, sillä virallisen tiedon mukaan työväenpuolueilla ei ole kytköksiä ammattiyhdistysliikkeeseen. Tämän opinkappaleen uskottavuus koeponnistetaan lähikuukausina. Testin tulos paljastuu sitten kun on nähty, millä tasolla työmarkkinoiden kriisiherkkyys ja taisteluhalu olivat vaalien edellä ja mikä vaaliyönä on äänestystulos.   

Pikakommentti 5.12.2018: Hätäkellojen aika

Tämä tuli mieleen itsenäisyyspäivän aattoiltana:

Kaksi entistä pääministeriä on ajautunut Venäjän rahaylimystön syleilyyn, ja silloin syleilijä on Venäjän presidentti. Lisäksi Venäjän oligarkkien peukaloruuviin juuttunut jääkiekkojoukkueen oletetulla imagolla suurbisnestä tekevä guru ajaa perustamaansa kansanliikettä eduskuntaan järjestömuodolla, jonka rahoitus ei ole julkinen.

Heidän hurskaat selityksensä kaiken erinomaisesta puhtaudesta voivat olla tottakin. Mutta he surffaavat niin heikolla jäällä, että sokea Reettakaan ei tiedä, missä he oikeastaan surfaavat, eivätkä ehkä he itsekään.

Entisten pääministerien solahtaminen Venäjän rahamaailmaan on heidän yksityisasiansa. He ovat hoksannet kivan tavan ansaita vähän lisää. Se kuuluu heidän oikeuksiinsa. Mutta tuntemattomasta lähteestä taloudellisen voimansa ammentava eduskuntataho olisi pelottava näkymä. Kansa tekisi viisaasti, jos se ensi kevään eduskuntavaaleissa torjuisi tällaisen hämärään taustaan perustuvan poliittisen yritteliäisyyden.

On hätäkellojen aika.

Pikakommentti 3.12.2018: Mysteeri Hietaniemessä

Kuljin alkuillasta Hietaniemen hautuumaalla ja kävin katsomassa Mauno Koiviston muistokiveä. Pimeydessä se ei aiheuttanut yhtä vahvaa tunnetilaa kuin ammattivalokuvaajien otokset. 

Mutta huomasin kummallisen ilmiön. Nollakelissä satanut kevyt pulverilumi peitti paaden tasopinnan valkoiseen harsoon. Kivijärkäleen etuseinämästä nousevat kaksi röpelöistä kultavanaa yhtyivät tasopinnalle taittuessaan vähän vahvemmaksi koristeelliseksi juovaksi. Sen ympäriltä parinkymmenen sentin matkalta lumi oli sulanut, vaikka se peitti muuten koko tasopinnan. 

Joku geologi antaa varmaan napakan selityksen sille, mikä sähköinen jännite syntyy, kun jalometalli kohtaa mustan diabaasiin. En halua kuulla sitä. Kohtasin mysteerin.