Kolumni 26.7.2018: SIELUN VELJET KOHTASIVAT

Etelä-Suomen Sanomat 26.7.2018 

Presidentti Donald Trumpin ympärillä pyörivän sirkuksen kummallisin ohjelmanumero on väittely ehkä käydyistä keskusteluista mahdollisesti tehtyjen tallenteiden olemassaolosta tai olemattomuudesta. Jos ne ovat olemassa, ne nolaavat presidentin, mutta niin nolaa jo tämä väittely.  

Eniten mediaa ihastuttavat vaatimukset olemattomaksi julistettujen seksivideoiden julkistamisesta tai salaamisesta. Yhtä mehevää kauhisteltavaa on kina siitä, pitäisikö ja voisiko julkisuuteen päästää nauhoitteen, jonka oletetaan todistevan aikuisviihdetähtösen vaimentamisyrityksen lahjonnalla.

Moralisointi pitää sulkea tämän ihmettelyn ulkopuolelle, sillä supervallan huipulla noudatetaan tavallisesta poikkeavaa moraalikoodia. Näiden ehkä tapahtuneen ilottelun mahdollisesti todistavien tallenteiden julkistus saisi Trumpin naurunalaiseksi, mutta tuskin tuhoaisi hänen presidenttiyttään, vaikka mainen veisikin.

Bill Clinton hairahtui 20 vuotta sitten presidenttinä ollessaan nautiskelemaan tarjolla ollutta pehmoseksiä. Sitä seurasi ansaittu julkinen nöyryytys, mutta Clinton ei menettänyt asemaansa, ja on nykyisin luonteva osa Yhdysvaltain presidentti-instituution jatkumoa.  

x                    x                    x

Presidentillisen pornon herättämä paheksunta on haudannut alleen ehkä merkittävän tallennevuodon, jonka valtiollinen merkitys voi olla huomattava, jos nauhoite on aito.

Laatulehti New York Times julkaisi 20.7.2018 jutun “When Donald met Vladimir: The Transcript”. Se määritteli tekstin Helsingin huipputapaamisessa presidenttien kahdenkeskisestä keskustelusta salaa tehdyn tallenteen litteroinniksi.

Se vaan ihmetyttää, että julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan yli tunnin kestänyt keskustelu on tulostunut vajaan kolmen printtiliuskan mittaisena. Tunti puhetta olisi varmaan lähes 20 printtiliuskaa.

On tavallista, että toimitus parantaa ison tekstimassan lukukelpoisuutta editoinnilla, mutta silloin laatulehden kuuluu osoittaa poistojen sijainti, ja ehkä hahmottaa niiden laajuus, jos poistot ovat mittavia. New York Times ei ole tehnyt niin. Onko mahdollista, että se on erehtynyt julkaisemaan hämäystarkoituksessa tuotetun valedokumentin?

Tämä tulee mieleen esimerkiksi siitä, kuinka Putin julkaistun tekstin mukaan kommentoi Naton laajenemista, ja siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Putin kauhisteli puolustusliitoon juuri hyväksytyn Montenegron muslimilaisuutta, ja sanoi sitten Trumpille: ”Ajattelepa, jos nuoret amerikkalaiset sotilaat – luoja varjelkoon – joutuisivat taistelemaan kolmannessa maailmansodassa puolustaakseen tätä pikkuvaltiota, jossa asuu liian paljon muslimeja.”

Jos teksti on aito ja äänite on todella olemassa, tämä on yllätys varsinkin siksi, että muutama päivä huipputapaamisen jälkeen Trump esitti julkisesti Putinin hänelle kahden kesken syöttämään herjan lähes sanasta sanaan ikään kuin ikiomana oivalluksenaan.

Tekstissä on muitakin kohtia, joissa Trump joko vaieten nielee Putinille tyypillisen alfauroksen pullistelun, propagandan ja sivistymättömyyden, tai hehkuttaa niihin lisää tehoa. Näitä presidenttejä yhdistää sielujen sukulaisuus.

Jos New York Timesin julkaisema teksti on tosi, sen jälkinäytös paljastaa Trumpin hengen köyhyyden. Hän hyväksyi kollegansa Yhdysvaltain ja Naton vastaisen vinoilun toistamalla sen. Se osoittaa, että Trump ei ymmärtänyt Putinin lohkaisun varsinaista viestiä. Venäjän presidentti osoitti halveksivansa Yhdysvaltain presidenttiä.

Jos Trump jatkaa tätä rataa, Yhdysvaltain presidentti-instituution arvovallasta ei pian ole jäljellä kiveä kiven päällä. Putin suomettaa Yhdysvaltoja törkeämmin kuin Neuvostoliiton johtaja Leonid Breznev suometti Suomea 1970-luvulla.

Pikakommentti 25.7.2018: Vanha uutinen Venäjältä

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu uhosi, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys olisi maailmalle turvallisuusuhka ja että Venäjä reagoisi siihen. Se ei ole uutinen, tätä Kremlistä on julistettu jo vuosikaudet. Tietenkin Venäjä reagoisi, ja on jo reagoinutkin. Sitä vartenhan Natoon liitytään, että Venäjä ottaisi sen huomioon.

Vaikka Martti Ahtisaari oli presidenttinä toimiessaan Nato-pelkuri, hän ryhdistäytyi sentään kerran. Helsingin huippukokouksessa 1997 hän sanoi Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonille, että Suomi ei tavoittele Nato-jäsenyyttä ”niin kauan kuin kukaan ei sano Suomelle, ettei se voi liittyä”. Jos Shoigunin esittämän kaltaista uhoa rupeaa kuulumaan tavallista enemmän, lähellä on sellainen hetki. 

Jokainen Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan kiihkoileva venäläinen osoittaa, että hänellä on Suomea kohtaan pahoja aikeita, joiden toteuttamista sen Nato-jäsenyys haittaisi. Joka kerta kun Venäjältä kuuluu Shoigunin nyt hönkäisemän kaltaisia uhkauksia, Suomi saa uuden syyn liittyä Naatoon. Ja nopeasti.

Pikakommentti 17.7.2018: Suomettunut suurvalta

Kun puhutaan ulkovallan puutumisesta maan presidentinvaaliin, puhutaan valtio-olemuksen kaikkein herkimmän alueen loukkaamattomuudesta. Suomella on tästä kokemusta ja ilmiöllä on työnimikin. Se on suomettumista. Suomi riuhtoi itsensä vapaaksi siitä taakasta nelisenkymmentä vuotta sitten.

Asia on tutkittava perusteellisesti, kun esitetään syytös tai vaikka vain arvelu, että Venäjä olisi yrittänyt vaikuttaa Yhdysvaltain presidentinvaaliin, ja ehkä joltakin osalta onnistunutkin. Siitä ei selvitä sillä, että Yhdysvaltain presidentti ilmoittaa Venäjän presidentin olevan oikeassa.

On kysymys siitä, suomettaako maailman kakkossupervalta maailman ykkössupervaltaa. Trumpin epätoivoinen tukeutuminen Putiniin väistellessään tilanteen suomettumisluonnetta ei lupaa hänelle hyvää. Helsingin huipputapaamisessa Putin viritti ansan, Turmp käveli siihen, eikä edes huomannut, että niin kävi. Putin vei, eikä Trump edes vikissyt. Trump ei selviä tästä twiittaamalla ja uhoamalla.  

Pikakommentti 15.7.2018: "Kyllä", "Ei" vai "No jaa" huipukokoukselle?

Kaleva pyysi vastaamaan 15.7.2018 lehden pääkirjoitussivulla julkaistavaan Sunnuntaikäräjät-jutun kysymyksen: ”Onko huippukokous tervetullut Suomeen”. "Kyllä" tai "Ei", ja perustelun piti olla lyhyt. Teki mieli vastata ”No jaa”, kuten Erkki Tuomioja aikoinaan sanoi EU-jäsenyydestä. Mutta kun se ei sopinut jutun formaattiin, vastaukseni tänään lehdessä oli ”Kyllä”, ja perusteluni tällainen:

Kokousjärjestelyistä ei voinut kieltäytyäkään, kun kauniisti pyydettiin. Mutta siitä on pidettävä kiinni, että Suomi ei sitoudu mihinkään diiliin, jos tänne itsensä kutsuneet presidentit sellaisia tekevät. Suomella on arvokkaan hovimestarin rooli, ja siihen kuuluu kunnioittava etäisyys vieraisiin. Huippukokous on lähinnä omahyväisten julkkisten kauneuskilpailu, ja isäntien täytyy pitää ilme peruslukemilla, olipa tulos mikä tahansa.  On osoitettava, että Suomi ei hyväksy Putinin Krim- ja Ukraina-kaappauksia eikä Trumpin kauppasotaa, ympäristöpolitiikkaa ja Naton nakertamista.  

Pikakommentti14.7.2018: Pyhä yksinkertaisuus

Jos minkä tahansa valtion presidentti saa tietää, että minkä tahansa valtion tiedustelu-upseerien epäillään yrittäneen osallistua hänen maansa ylimmän vastuunkantajan vaaliin, hänen ensimmäisenä reaktionaan  pitäisi kaiken järjen mukaan olla leijonan karjahdusten säestämä vaatimus jokaisen kiven kääntämistä sen selvittämiseksi, onko väitteissä perää. Ja varsinkin jos joku sanoo keränneensä esitutkintamateriaalia syytteen nostoa varten. Ja mitä tekee maailman vahvimman supervaltion korkein käskijä? Trump twiittipiipittää, että eihän hän silloin ollut edes presidentti. Voi pyhä yksinkertaisuus. 

Kolumni 12.7.2018: HYVÄT TAVAT JA HUONO KÄYTÖS

Etelä-Suomen Sanomat 12.7.2018

Kesäkuussa suomalais-ruotsalainen diplomaattien ja turvallisuustutkijoiden ryhmä suositteli Ruotsin ja Suomen liittymistä yhdessä Natoon. (Kaleva 19.6.2018 Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaa Pohjois-Euroopan tur­val­li­suut­ta) Olin mukana tässä ryhmässä. Ruotsalaiset eläköityneet suurlähettiläät vastasivat meille tyrmäysiskulla silkkihansikkain. (Svenska Dagbladet 26.6.2018 Enögt om Nato)

Debatin avauspuheenvuorossa esittämämme suositus Nato-jäsenyydestä perustui arvioon Itämeren alueen turvallisuusnäkymistä. Tätä painotusta vastaan noussut ruotsalainen eliitti perusteli kielteisyyttään yleisellä ja yksilöimättömällä Nato-vastaisuudella. Kaikista kummallisin osoitus hehkutuksesta oli heidän huitaisunsa, että jos Ruotsi olisi Naton jäsen, koko sen puolustusjärjestelmä alistettaisiin sotatilanteessa ”amerikkalaiselle kenraalille”. 

Kokeneet asiantuntijat ovat nielaisseet venäläispropagandaan leivotun koukun. Heidän väitteensä ei saa tukea yhdestäkään Naton dokumentista eikä mistään muustakaan. Ruotsin nykyiset diplomaatit ovat varmaan kartalla edeltäjiään paremmin.

                                            x                    x                    x

Entiset Ruotsin suurlähettiläät ovat uskovinaan, että venäläiset katselivat toimettomina sivusta, kun Ruotsi ja Suomi alkoivat kehittää Itämeren puolustusta yhteistyössä Naton kanssa. Venäjä tietysti kovasti toivoo, että pohjoiset naapurit eivät liity Natoon. Ruotsalaisdiplomaatit vähättelevät Venäjän johdon ammatillista tasoa.

On lapsellista kuvitella, että Venäjä aktivoituu vasta, jos Nato kattaa koko Fennoskandian. Sen toiminta ja suunnittelu on jo vuosikaudet sovitettu karttapohjalle, jolla Ruotsi ja Suomi kuuluvat Natoon. Jokainen voi lukea tämän Venäjän sotilasdoktriinista, sotaharjoitusten kulusta, asevoimien ryhmityksestä, viime aikojen uutisotsikoista ja propagandasta.

Venäjä on jo nyt varautunut sotilaallisesti Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyteen. Sille olisi ylimääräinen bonus, jos ne eivät liitykään. Pohjoisten naapurien Nato-suhteen virallistaminen lisäisi hetkeksi Venäjän propagandan hehkua, mutta sen ei kovin pitkään kannattaisi muistuttaa epäonnistumisestaan.  

                                            x                    x                    x

Meitä vastaan debatoivat ruotsalaiset kuvailevat Naton aggressiivisuuden aiheuttamaa vaaraa Venäjälle. Tällainen amatöörimäisyys vaikuttaa laskelmoidulta harhautukselta.   

Asioita seuraavat ihmiset sekä Venäjällä että lännessä tietävät melko paljon Naton perusasiakirjoista, sotilaallisen voiman rakenteesta, historiasta, päätöksentekorutiineista ja jäsenvaltioiden asenteista. Ne yhdessä varmistavat, että puolustusliitto ei koskaan pysty hyökkäämään minnekään, eikä varsinkaan Venäjälle.

Ne, jotka muuta väittävät, ovat ottanet todesta Venäjän sisäiseen käyttöön suunnatun propagandan. Monet Ruotsin ja Suomen johtavat poliitikot ja yleinen mielipide ovat mennet samaan ansaan kuin Nato-jäsenyyttä torjuvat ruotsalaisdiplomaatit.  

Naton kuvaaminen Euroopan uhkaajaksi sivuuttaa täällä jo tapahtuneen turvallisuusmullistuksen. Parissa vuosikymmenessä Venäjä on sotilaallisella voimalla tai sillä uhaten kaapannut seitsemän aluetta neljältä lähialueensa valtiolta. Mikään ryöstön kohteeksi joutuneista maista ei tämän tapahtuessa ollut Naton jäsen, eikä ole nytkään.

Tältä todellisuudelta voivat ummistaa silmänsä vain ruotsalaiset, jotka elävät maansa vuosisataisen puolueettomuuden hurmoksessa. Vähän samanlaisessa hämärässä hapuilevat ne suomalaiset, joita  yya-aikana lämmitti neuvostoystävyys ja naapuriluottamus.

Nämä menneisyyden ruokkimat pakkomielteet perustuvat siihen oletukseen, että hyvä käytös huonosti käyttäytyvää kohtaan lisää turvallisuuta. Historiasta on vaikea löytää rohkaisua tällaiselle hurskaudelle.

Pikakommentti 5.7.2018: Nato-pommi Ruotsista

Häikäisevä joukko eläköityneitä ruotsalaisdiplomaatteja julkaisi hillitysti tyrmäävän vastineen ruotsalais-suomalaisen asiantuntijaryhmän kirjoitukselle. Ruotsalaiskommentin tekstissä oli pommi:

”Med ett svenskt medlemskap i Nato skulle de svenska stridskrafterna och hela vår försvarsordning i en krigssituation vara direkt underställda amerikanskt befäl.” Siis: Jos Ruotsi kuuluisi Natoon, sotatilanteessa sen puolustusvoimat ja koko puolustusjärjestelmä alistettaisiin kokonaisuudessaan amerikkalaiseen komentoon.

En ole huomannut tällaista statuuttia Naton julkistetussa dokumenttiaineistossa. Paljastivatko diplomatian konkarit dramaattisen salaisuuden? Vai ovatko nämä huippuasiantuntijat nielaisseet venäläisten trollimyllyn valeuutistulvaan piilotetun koukun? Pystyykö joku jäljittämään, mistä entisten huippudiplomaattien tekstiin luiskahtanut supermöhläykseltä näyttävä lausahdus voi olla peräisin?

Ruotsalaisdiplomaattien kommenttitekstin osoite:
https://www.pressreader.com/sweden/svenska-dagbladet/20180626/281565176493288.
Siinä kommentoidun ruotsalais-suomalaisen artikkelin osoite: http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/suomen-ja-ruotsin-nato-jasenyys-vahvistaa-pohjois-euroopan-turvallisuutta-tarkea-puheenvuoro-julki-molemmissa-maissa/797056/ ).

Pikakommentti 3.7.2018: Hyvää päivää kirvesvartta

Kun Trump lopultakin ymmärtää kävelleensä Singaporessa ansaan ja koko tapauksen epäonnistuneen, hän alkaa leikkiä nokkelaa. ”Emme antaneet mitään, ajatelkaapa sitä. Meillä oli tapaamien. Emme tehneet mitään.” (Siteerattu Helsingin Sanomain käännöksen mukaan HS 3.7.208, s. A21)

Niin että näillä eväillä Valkoisessa talossa nykyisin mennään huippukokoukseen. Ei tarvitse tehdä mitään Tapaillaan nyt muuten vaan. Hyvää päivää kirvesvartta, sanoi Yhdysvaltain presidentti.

Pikakommentti 1.7.2018: Uho ei auta

Suurvaltajohtajien kohtaaminen Helsingissä ahdistaa. Toinen presidenteistä on poikkeuksellisen pitkän ja toinen melko lyhyen toimikauden jälkeen ajautunut umpikujaan. Molempien poliittinen kiihko paahtaa ylikierroksilla. Presidentti Putinilla on yli vuosikymmenien yltävä näyttö siitä, miten huteralle alustalle rakennetaan suuri myytti. Presidentti Trumpilla on takanaan lyhyt ryöppy sekavaa touhotusta, joka ei luo mitään.

Joudumme ehkä näkemään, miten kaiken kokenut ruhtinas nöyryyttää omahyväisen nousukkaan. Häviäjän kohtalo on ilmeinen, syöksy historian hämärään. Mutta mitä Putin tekee voitollaan? Tulevaisuutta ei voi rakentaa pelkällä uholla. Ne asiat, joilla Putin pystyy nolaamaan Trumpin, eivät auta häntä ratkaisemaan niitä asioita, jotka ovat Venäjän todellisia ongelmia.