Pikakommentti 28.3.2018: Kreml ei ole raastuvanoikeus

Tietenkin olisi oikein reagoida Venäjän myrkkyyn vasta sitten kun on länsimaisen tason mukainen juridinen näyttö. Siitä tulisi hyvä mieli. Mutta Kreml ei ole raastuvanoikeus. Ja jos vaikka olisikin, Putin jatkaisi syytetyn aitiossa juuri niin kuin ennen sinne joutumistaan. Kiistäisi kaiken, vaikka näyttö olisi mitä. Siksi oli oikein reagoida nyt eikä parin vuoden päästä, kun joku kansainvälinen tuomioistuin ehkä pystyy antamaan päätöksen. Ja koska Putin kiistää aina kaiken, oikeudesta tulisi nahkapäätös. Tilanne olisi paljon jahkaamisen jälkeen palannut samaksi kuin nyt. Oli parempi toimia heti kuin myöhemmin. Tämä on historiassa ihan tavallista. Juridisesti pätevää totuutta ei ole, mutta kaikki tietävät ja ymmärtävät, mitä on tapahtunut.

Kolumni 22.3.22018: TALVISODAN SYVÄMERKITYS

Etelä-Suomen Sanomat 22.3.2018

Suomen merkittävimpiin tietokirjailijoihin kuuluva Max Jakobson kutsutiin melkein 30 vuotta sitten tapaamaan Neuvostoliiton sotahistorian laitoksen johtajaa kenraalieversti Dmitri Volkogonovia. Kenraalilla oli kuulemma viesti. Sain mahdollisuuden olla mukana heidän kohtaamisessaan.

Volkogonivin viesti oli ensimmäinen Neuvostoliiton virallinen sotahistoriallinen lausuma, jossa talvisodan syttyminen ei mennyt suomalaisten syyksi. Hän totesi yksiselitteisen selvästi Stalinin sodan aloittajaksi. Volkogonov ei tuominnut Stalinin sopimusta Hitlerin kanssa loppukesällä 1939, mutta kylläkin sen lisäpöytäkirjan, jonka johdannainen talvisota oli.

Volkogonov myönsi oikeaksi Stalinin peruspyrkimyksen vahvistaa Leningradin puolustusta, mutta totesi siinä käytetyt keinot vääriksi. Suomen kommunistipuolueen legendaarisen johtohahmon Otto Wille Kuusisen nukkehallituksen perustamista hän sanoi muitta mutkitta tyhmyydeksi. Neuvotteluja olisi pitänyt jatkaa suomalaisten kanssa, vaikka nämä olivat jäykkiä ja taipumattomia.

Volkogonovin talvisota-analyysiin liittämät selityslausumat eivät kokonaan kumonneet vanhaa virallista neuvostototuutta. Se laimeni puolitotuudeksi, mutta selvään valheeseen verrattuna tämäkin oli paljon. Stalin oli huolissaan siitä, että vihamieliset voimat käyttäisivät Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.

Volkogonovin tapa puhua osoitti, että hän piti Stalinin tilanneanalyysia pohjimmiltaan oikeana. Kaikesta muusta hän oli sitten eri meiltä Stalinin kanssa. Generalissimuksen virheitä oli ainakin viisi. Salainen lisäpöytäkirja Hitlerin kanssa, uhkavaatimus Suomelle, kyvyttömyys ennakoida suomalaisten suhtautumista Kuusisen hallitukseen, väärä arvio Suomen puolustuskyvystä ja valmistautumattoman armeijan lähettäminen sotaan äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.

                                            x                    x                    x

Volkogonov ei tulkinnut historiassa havaittuja tosiseikkoja pelkästään marxitais-leninistisen luokkakantaisuuden kannalta. Tämä oli uusi, ja hänen lausuntonsa ehkä hämmästyttävin piirre. Hän pani ennennäkemättömän paljon painoa moraaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Hän myönsi Suomen reagoineen oikein, kun se asettui vastustamaan Stalinin vaatimuksia.  Ja hän sanoi enemmänkin: suomalaisten toiminta talvisodassa antoi esimerkin siitä, miten kansan pitää taistella itsenäisyytensä puolesta. ”Tämä herätti sympatiaa myös meillä.” Siinä oli Volkogonovin sanoman ydin. Se oli sensaatio.

Puolen vuosisadan viiveellä talvisodasta saatu mahdollisimman arvovaltainen neuvostotulkinta antoi aihetta uusiin arvioihin enemmän Suomessa kuin Neuvostoliitossa. Kansallinen itseruoskinta oli lastannut suomalaiseen sieluun sellaisen syyllisyyden ja mielistelyn sykkyrän, että itsestään selvät asiat olivat vääntyneet muodottomiksi.

Ehkä pari sukupolvea suomalaisia oli pakottautunut ajattelemaan, että sota on aina väärin, ja sota Neuvostoliittoa vastaan on aivan erityisen väärin. Volkogonov murskasi älyn ja moraalin moukarilla tämän tunkkaisen hurskastelun. Vääryys on vääryys olosuhteista riippumatta. Puolustus on jokaisen oikeus, olipa hyökkääjä kuka tahansa. Volkogonovin sensaatiomainen ylistys suomalaisten oikeutetusta puolustustaistelusta jatkui: ”Suuret valtiot arvostavat toisten valtioiden mahdollisuutta puolustautua.”

Hän ei puhunut kenenkään puolesta eikä omaa isänmaataan vastaan, hän puhui yleisestä periaatteesta. Suomalaiset eivät pitkään aikaan uskaltaneet ihan rauhallisin mielin viedä loppuun asti sitä yksinkertaista ajatusta, että puolustus on eri asia kuin hyökkäys. Tämä Volkogonovin talvisota-viestistä alkanut prosessi taitaa vieläkin olla vähän kesken. 

Pikakommentti 17.3.2018: Trollaako Yle?

Ylen uutistoimitus toteutti 17.3.2018 kello 20.30 uutislähetyksessään – toivottavasti ymmärtämättömyyttään – Pietarin trollitehtaan hartaimman toivomuksen. Se kuvitti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen alaikäisille tarkoittamaa vapaaehtoista koulutustoimintaa paheksuvan uutisensa videopätkällä, jossa täydessä taisteluvarustuksessa rynnäkkökivääriä ja täyspakkausta selässään retuuttava asevelvollinen ryntäilee harjoitustilanteessa kompastellen ja reuhtoen lumisessa metsikössä. Olisi ehkä hyvä, jos Ylen toimituksen johto yrittäisi selvittää, mitä tällaisen kuvitusratkaisun tehnyt toimittaja on näin valitessaan mahdollisesti ajatellut, ja millaisen opastuksen perusteella on ratkaisunsa tehnyt.

Pikakommentti 15.3.2018: Venäjän myrkky

Jos asiaa sivusta seuraava siviili päättää hetkeksi olla uskovinaan, mitä Putin ja Lavrov sanovat Britanniassa myrkytetyn entisen tiedustelu-upseerinsa tapauksesta, kuvio alkaa olla aika jännä. Venäjän sotasalaisuuksien kruununjalokiven suojaus on siis epäonnistunut sen tiedustelun tietämättä.  

Joten:

-          joko Venäjä ei pysty hallitsemaan supermyrkkyään

-          tai myrkky on kulkeutunut Britanniaan ja sitä on käytetty siellä Venäjän ohjauksessa, ja Venäjä siis valehtelee.

Pikakommentti 13.3.2018: Ilmaisia lounaita ei ole

Yhdysvaltain presidentti on sotkeutunut Venäjän presidentinvaaliin tarjoamalla ylivoimaisen propaganda-aseen kollegansa vaalivoiton varmistamiseksi. Samalla hän varmistaa, että seuraavassa Yhdysvaltain presidentinvaalissa Venäjän presidentti tukee samaa ehdokasta kuin 2017.

Kolumni 8.3.2018: VIRON ITSENÄISYYDEN ULOTTUVUUDET

Etelä-Suomen Sanomat 8.3.2018

 Alkusyksyllä 1991 Suomen oli löydettävä historiallisesti sisäsiisti tapa tunnustaa neuvostomiehityksestä vapautuneen Viron itsenäisyys. Onneksi Suomi ei koskaan virallisesti tunnustanut Viron kuulumista Neuvostoliittoon. Viro-suhteiden annettiin vain hiipua pois ja Suomi toimi sen arkirealiteetin pohjalta, että Neuvostoliitto oli miehittänyt Suomenlahden etelärannan.

Viroa ei siis tarvinnutkaan tunnustaa 1991 itsenäiseksi, koska se oli tehty jo 1920. Suomi alkoi seitsemän vuosikymmenen tauon jälkeen taas suhtautua Viroon kuin kaikkiin muihinkin itsenäisiin valtioihin ja viritti diplomaattisuhteet suurlähettilästasolla.

Ratkaisun pohjaksi presidentti Mauno Koivisto oli teettänyt ulkoministeriössä selvityksen pohjoismaiden toimista toisen maailmansodan aikana Moskovan pakotettua miehittämänsä Baltian maat neuvostotasavalloiksi. Ilmeisesti vain Ruotsi oli muodollisesti hyväksynyt liitoksen.

Siihen aikaan Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan ja Englanti Islannin, joten ne kolme olivat tilanteesta ulkona. Suomi ei virallisesti hyväksynyt Viron pakkoliitosta Neuvostoliittoon, mutta ei kiistänytkään. Koivisto totesi sen historiallisen onnenpotkun, että Neuvostoliitto ei koskaan vaatinut Suomea tunnustamaan Baltian maiden asemaa neuvostotasavaltoina. Jos se olisi näin tehnyt, "meillä ei olisi ollut varaa ryhtyä erimielisiksi".

                                            x                    x                    x

Perinteiset diplomaattiset käytöstavat venyivät ja paukkuivat Baltian maiden virvoittaessa itsenäisyytensä Ruususen unesta. Niiden entinen keskusvalta Neuvostoliitto ei ollut vielä tunnustanut diplomaattisesti uusia naapurivaltioitaan, mutta sen kilpailijavaltio Venäjä oli. 

Suomi päätti 1991 pitää Viroa yhtä itsenäisenä kuin 1920. Tämä ei kuitenkaan perustunut kansainoikeudellisen tilannearvioon, vaan osoitti, millaiseksi Suomi toivoi Viron aseman tulevaisuudessa muotoutuvan. Ratkaisu osoitti historiallisen hetken hyvää tajua. Päätöstä tehtäessä oli jo nähtävissä, että Neuvostoliitto oli kuihtumassa pois, ja että koko muu Eurooppa tunnustaisi Baltian maat joka tapauksessa nopeasti.

Olisi ollut kohtalokas virhe jäädä odottamaan, että Neuvostoliitto tunnustaisi Baltian tasavaltojen eron kommunistisesta kansainyhteisöstä. Ihmeiden odotuksella ei ole sijaa reaalipolitiikassa. Hyvään poliittiseen johtajuuteen kuuluu kyky toimia uusilla säännöillä heti kun säännöt muuttuvat. Sellaista tapahtuu vaan kovin harvoin.

Koivisto huomasi ja uskoi viime hetkellä, eikä sitten epäröinyt. Kansainvälinen media oivalsi, että Suomen ja Neuvostoliiton kummalliset yya-suhteet mutkistivat Suomen asemointia uudessa tilanteessa. Yhdysvaltalainen CNN-uutiskanava teki erillisraportin siitä, miten suomalaiset vapautuivat Jaakobin painissaan synkän historian taakasta.  

                                            x                    x                    x

Jos Suomi olisi tunnustanut Baltian maat kuin ne olisivat olleet uusia tasavaltoja, se olisi rivien välissä ja taannehtivasti antanut oikeudellisen pätevyyden Baltian maiden miehitykselle ja pakkoliitokselle Neuvostoliittoon. Sitä Suomi ei halunnut. Suomi osoitti pitävänsä Baltian maiden kuulumista Neuvostoliittoon väkivaltaisena välivaiheena.

Valitsemallaan muotoratkaisulla Suomi tarjosi historiallista hyvitystä kovia kokeneille naapureilleen. Vuonna 1991syntyneiden uusien valtiollisten rakenteiden kuittaaminen vuodelta 1920 peräisin olleella oikeustoimella oli kannanotto siihen, mitä Baltiassa tapahtui 1940.

Suomen suhtautuminen Viron itsenäisyyteen sisälsi senkin viestin, että Molotov-Ribbentrop-sopimukseen liitetty Neuvostoliiton ja Saksan välinen etupiirijako oli laiton ja pätemätön. Tällä näköalalla oli periaatteellista merkitystä myös Suomen historian arvioinnissa.

Pikakommentti 3.3.2018: Väyrysen tuplapotti

Tänään tuli tuplapotti Väyryselle. Hän pystyy tuhoamaan sekä Kansalaispuolueen että Keskustapuolueen. Jäljelle jää vain Väyrynen.